Artesaanityö/ Intiaanit

Hieman inspiraatio kuvia kulttuurilähtökohdasta Intiaanit.

Ja vähän perustietoa intiaaneista.  
Intiaanit on perinteinen nimitys, joka yhdistää Amerikan alkuperäiskansat ja heistä polveutuvat ihmiset. Eri intiaanikansoja on eri puolilla Amerikkaa, mutta tässä muutama paleointiaani, na-dene-intiaanit, apassit ja navajointiaanit.
Metsästäminen, kalastaminen ja hyötykasvien kerääminen oli tärkeää. Ja jotkut myös viljelivät maata ja asuivat suurissa linnoitetuissa kylissä. Kaikilla intiaanikansoilla oli kuitenkin omat elintapansa.

Mutta kaikille Pohjois-Amerikan intiaanikulttuureille yhteistä on jumalkäsitys ”suuresta hengestä”, joka maailman luotuaan ei enää puutu ihmisten kohtaloihin. Aurinko, kuu ja tähdet olivat tärkeitä jumaluuksia. Myös kaikkeen epätavalliseen kuten ennennäkemättömiin eläimiin, uskottiin liittyvän yliluonnollista voimaa. Lähes kaikki intiaanit tunsivat suojelushengen, joka oli joillekin henkilökohtainen ja joillekin yhteinen. Yhteys henkien maailmaan kulki tietäjien välityksellä.

Nykyään monet intiaaniyhteisöt ovat muodostaneet paikallisia hallituksia, jotka vastaavat monista eri asioista kuten palo- ja pelastustoimista, luonnonvarojen käytöstä ja lakien täytäntöönpanosta.
Lisäksi monilla yhteisöillä on oma tuomioistuinjärjestelmänsä vastaamassa niistä tarpeista, jotka heidän paikallinen elämäntapansa vaatii. Viimeisten vuosikymmenten aikana myös intiaanien perinteiset uskonnolliset seremoniat ovat elpyneet.
Mutta kuitenkin vuosien varrella koetut sotatappiot, elämäntaso reservaateissa, kulttuurilliset sulautumisyritykset, perinteisten kansallisten kielten ja kulttuurien kieltäminen ovat vaikuttaneet intiaanien henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen. Ja vuonna 2010 Yhdysvaltain väkirikkaimmat intiaanikansat olivat cherokeet, navajot, choctawit, siouxit ja chippewat.

Intiaanien muoti ja pukeutuminen:

Intiaanien vaatetukseen kuuluivat erilaiset päähineet, lannevaatteet, säärykset, sotapaidat, hartiaviitat, mekot ja liivit. Lisäksi he käyttivät kalvosimia, taistelukäsineitä, erilaisia kaulanauhoja ja vannekauluksia. Käsivarsi- ja nilkkarenkaat sekä erilaiset laukut ja pussit olivat myös olennainen osa intiaanien pukeutumista. Yhteinen piirre kaikille edellämainituille oli upea koristelu, joka oli tehty maalaamalla tai kirjomalla.
Asuissa ja asusteissa, sekä niihin liittyvissä koruissa ja koristeluissa käytettiin suurta määrää erilaisia, tarjolla olevia luonnonmateriaaleja. Myös rikkautta ja vaurautta osoitettiin pukeutumisella.
Asujen nahkamateriaalit vaihtelivat seutujen ja kulttuurien mukaan jäniksistä hirviin. Ylängön perinteellinen intiaaniasu tehtiin antiloopin, hirven taikka peuran pehmeistä parkkinahoista, jotka oli yleensä kaltattu. Ylängöllä naisten nahka-asuissa oli koristeena laskosten reunoissa riipuksia ja tupsuja. Naisten asuja koristeltiin mitä erilaisimmin tavoin, kuten helmillä ja helmi- sekä piikkisianpiikkinauhoilla.

Vaatteita tekivät vain naiset. He myös käsittelivät kaadettujen biisoneiden nahat, joista sitten voitiin valmistaa vaatteita ja tiipii.
Ensiksi biisonin nahka pingotettiin, siitä kaavittiin tarkkaan pois liha ja se huuhdeltiin vedellä ja rasvalla. Puhdas nahka kuivattiin auringossa. Sen jälkeen naiset hankasivat nahkaa päiväkausia, kunnes siitä tuli pehmeä ja taipuisa.

Intiaanit hallitsivatkin kankaan valmistuksen jo ennen eurooppalaisten tuloa. Kankaita tehtiin hyvin monenlaisista materiaaleista ja karkeaa kangasta saatiin esimerkiksi puunkuorikuiduista tai biisonin karvoista kehrätystä langasta, sekä intiaanihampusta ja kaisloista. Vaatteiden ompelu oli usein naisten tehtävä, mutta esimerkiksi pueblojen parissa mattoja tekivät miehet.
Eurooppalaiset kuitenkin toivat Amerikkaan mukanaan kankaansa ja pukeutumistyylinsä eli muotinsa, ja intiaanit omaksuivat näitäkin materiaaleja ja asuja jo heti 1500-luvulla. Joten kristinuskon levitessä eurooppalainen puku alkoi syrjäyttää perinteiset vaatteet.

Intiaaneilla oli kuitenkin omat perinteiset vaatekappaleensa ja kudontatyylinsä. Erityisen taitavia olivat navajot, jotka kutoivat niin tiiviin huovan, että se oli lähes vedenpitävä. Ensiksi he kutoivat puuvillasta, mutta myöhemmin siityivät villaan. Villaa he saivat lampaista, jotka espanjalaiset toivat Yhdysvaltojen lounaisosaan.
Navajojen kudonnaisissa kehittynyttä muototajua ilmentävät geometriset kuviot, joilla kullakin on oma rituaalinen tai luonnonkansan uskomuksiin perustuva merkityksensä.

Huopa onkin perinteinen intiaanin vaatekappale. Huopa saattoi laskeutua alas harteilta, mutta kylmällä säällä siihen kiedottiin pääkin. Huopaa kirjailtiin monenlaisin kuvioin - tyypillisiä olivat raitakuviot.

Monin paikoin, sääolojen salliessa, intiaaneissa erityisesti miehet ja pojat kulkivat alasti, usein vain pelkkään lannevaatteeseen pukeutuneena. Lannevaatteen lisäksi heillä oli jaloissaan säärystimet ja mokkasiinit. Pidemmälle menevässä pukeutumisessa miehillä saattoi olla vielä yllään paita ja harteille heitetty huopa. Naisilla oli alasti kulkevissa yhteisöissäkin yleensä kaisla- taikka ruohohame, joka peitti etu- ja takapuolen vyötäröstä alaspäin.

Helmikirjailu:

Helmikirjailua harjoitettiin runsaasti erilaisissa kudonnaisissa. Helmiä tehtiin raakunkuorista, luista, pedonkynsistä, kivistä ja mineraaleista. Tutkimusretkeilijä, jota seurasivat kauppamies, lähetyssaarnaaja ja uudisasukas, huomasi pian että Euroopasta tuodut lasihelmet olivat erittäin hyvää kauppatavaraa.
Aluksi käytetyt helmet olivat läpimitaltaan noin 3-millisiä, melkein kaksi kertaa niin isoja kuin helmet 1800-luvun puolivälissä. Niitä kutsuttiin ponihelmiksi ja ne olivat muodoltaan epäsäännöllisiä. Yleisimmin käytetyt värit olivat taivaansininen, valkoinen ja musta.
Pienempiä helmiä kutsuttiin siemenhelmiksi. Niitä käytettiin tavallisimmin ommeltaviin helmikoristeisiin ja helmiä olikin useita värejä. Intiaanit kuitenkin käyttivät eniten punaisia, oransseja, keltaisia, vaaleansinisiä, tummansinisiä, vihreitä, laventelinsinisiä ja mustia helmiä.
Intiaanit käyttivät helmiä erityisesti seremoniavaatteiden koristeluun. He koristelivat vaatteitaan ja mokkasiinejaan sekä valmistivat helmistä päänauhoja, vöitä, rannekkeita, käsivarsi- ja nilkkarenkaita, laukkuja, pusseja ja kukkaroita.
Helmikudontatöitä tehtiin erilaisten tapahtumien kunniaksi, ja ne toimivat myös sanomien välittäjinä.
Helmitöiden kuviot ja värit olivat perinteisiä ja heimokohtaisia.
Kaikille heimoille yhteinen tyyli oli kuvioinniltaan hyvin yksinkertainen; yleisimmin käytetyt aiheet olivat kolmio, tiimalasi, risti ja suorakaide.

Intiaanit tunnetaan sulkapäähineistään, mutta eräillä seuduilla koripäähine oli yleisin. Se oli kuin pieni, nurin päin päähän asetettu kori ja tuo mieleen hieman kiinalaisen. Eräät päähineistä olivat hyvin leveitä, eivät kuin koreja, vaan kuin suuria vateja.