Meillä oli tehtävänä lukea kirja nimeltä Pikku Prinssi, alkuperäiseltä nimeltä Le Petit Prince, ja miettiä mitä siinä oli oppimisesta.
Noh, ensimmäisenä minulle kyllä tulee vain mieleen kysymys, että kuoliko se pikku prinssi siinä lopussa? Mutta se jää varmaan ihan oman tulkinnan varaan.
Oppimisesta, tarinassa ja niissä "arkkityypeissä" joita tarinassa oli ei sinänsä ollut mitään uutta minulle. Kuitenkin ensimmäisenä oppimisesta tulee mieleen, että älä kasva aikuiseksi tai sinusta tulee kauhea vakavikko jolla ei ole aikaa ja ymmärrystä lapselle ja luovuudelle. On tärkeää pitää tietty lapsenomaisuus ja luovuus, niin voi nähdä "laatikon sisälle" itsekin.
Ja pitää olla aikaa kuunnella toista ja toisen tarina, voi aina oppia jotain uutta.
Tarinassa oli myös kukka Pikku prinssillä, jonka kanssa hänellä oli ongelmia. Siitä ymmärsin että jokainen kukka on erilainen kukka, ja oma kukka on se paras kukka. Se voi olla hyvin ärsyttävä, mutta samalla kaunis ja tärkeä. Ja jonkun mielestä jokin toinen kukka voi olla tärkeämpi ja erikoisempi, mutta aina se oma kukka on paras. Joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja jokainen löytää omansa.
Eikä pidä olla turhamainen, vaatia vain ihailua ja olla huomaamatta mitään muuta, koska se ei ole tärkeää, varsinkin jos olet yksin tähdelläsi. Eikä liian kiireinen tai vakava tai turhan tärkeä, liittyen tuohon aikuisuuteen ja sitten voi taas mennä muut tärkeämmät asiat ohitse. Ei pidä tavoitella vain rahallisia rikkauksia. Ja yrittää olla onnellinen pienistä asioista, kuten vaikka lyhdyn sytyttäjä nukkumisesta, jota ei tosin kerennyt koskaan tekemään.
Pitää myös olla aikaa että voi tutustua uusiin ystäviin, he voivat auttaa sinua. Ja voit huomata että heikoimmankin näköinen eläin, ihminen, asia voi olla vahvin. Kuten käärme, mahtavampi kuin kuninkaan sormi.
Ketun tarina oli kyllä ihanin, kertoi ystävyydestä ja kesyttämisestä. Pikku prinssin piti kesyttää kettu jotta heistä tulee toisilleen ainoita maailmassa ja tarvitsevat toisiaan. Ja toisesta tulisi toiselle tärkeintä maailmassa ja oppisi tunnistamaan toisen askeleet ja eri asiat muistuttaisivat toisesta. Ja silloin kaipaa toista kun ei näe häntä, mutta on onnellinen kun vihdoin taas näkee. Ystävyys, rakkaus. Jos ei rakasta, ei voi myöskään ikävöidä toista.
